Nauru ja huumori

Nauru ja huumori liitetään oleellisesti toisiinsa, jopa niin, että niitä tulkitaan arjessa samaksi asiaksi. Vuosia taapäin kuulin YLEn puheohjelmassa haastattelijan kysyvän peräkkäin kolmelta ihmiseltä nauramisesta - kaikki aloittivat vastauksensa puhumalla huumorista ja huumorintajusta. Toisinaan ihmiset kertovan hankaluudestaan nauraa. koska "heillä ei ole huumorintajua".

Nauraminen ja huumori voivat ilmetä yhdessä, mutta aivan yhtälailla:
- naurua voi olla huumorista riippumatta
- huumoria voi olla naurusta riippumatta

Nauramisesta

Nauraminen voidaan aktivoida täysin fysiologisesti - tämän tietävät erityisen hyvin naurujoogan harrastajat, nauruvalmentajat ja nauruterapeutit. Nauramiseen ei tarvita huumoria tai huumorintajua.   

Huumorista

Dr Annette Goodheart, jo edesmennyt yhdysvaltalainen nauruterapian ja nauruvalmennuksen uranuurtaja sekä taidehistorian tuntija kertoi näkemyksenään huumorin olevan jotain sellaista, joka yllättäen paljastaa meille viehättävällä tavalla ihmisen tai elämän sellaisena kuin se on rinnan sen kanssa, mitä uskomme tai kuvittelemme sen olevan. Esimerkkinä Annette käytti Chaplinin Kultakuume-filmin kohtausta, jossa päähenkilö kattaa ruokapöytänsä "kaikkien käytössääntöjen mukaan" syödäkseen aterianaan sitten risan kengän.

Itse sanoisin samasta asiasta vitseihin liittyen, että niiden huumori elää usein juuri siinä hetkessä jolloin kuulija yllättäen oivaltaa, että se suunta johon oma mieli vitsin myötä johdattui, olikin oma kuvitelma, ja tarinan todellisuus olikin yllättävästi toinen - tähän pieneen hetkeen sisältyy se kokemuksellinen tyhjä oivaltava tila, josta nauru syttyy. 

Naurun ja huumorin yhteys

Olen itse huomannut, että kun oivallan todellisuudesta jotain sellaista, joka paljastaa arkisen elämäntodellisuuteni vain mieleni kuvitelmaksi (eli koen todellisen ja kuvitellun rinnakkain), esille räjähtää syvä, jopa itseäkin havahduttava spontaani nauru.

Samoin olen huomannut, että nauru syvimmillään saa arkisetkin asiat näyttäytymään humoristisina paljastaessaan niihin liittyvän aistitodellisuuden suhteessa mielen luomaan kuvitelmaan asiasta.

Nauru ja huumori ovat silta todellisuuden ja kuvitelmamme välillä.