Nauru ja huumori
Ajatuksellisesti nauru ja huumori liitetään vahvasti toisiinsa ja arkisesti niitä voidaan pitää jopa samana asiana. Vuosia taapäin YLEn puheohjelmassa haastattelija kysyi peräkkäin kolmelta ihmiseltä nauramisesta, jolloin kaikki haastatellut aloittivat vastauksensa puhumalla huumorista ja huumorintajusta. Nauramisen haasteista puhuttaessa nousee puolestaan yhtenä päällimmäisenä syynä esille se, "ettei ole huumorintajua".
Nauraminen ja huumori eivät kuitenkaan ole sama asia eivätkä ne asioina ole välttämättä lainkaan sidoksissa toisiinsa. Naurua voi hyvinkin olla ilman huumoria ja huumoria puolestaan ilman naurua.
Nauramisesta
Nauraminen voidaan aktivoida täysin fysiologisesti - tämän tietävät hyvin naurujoogan harrastajat. Nauramiseen ei tarvita vitsejä, komiikkaa, huumoria tai huumorintajua.
Syvä nauraminen saa monet arkiset asiat näyttämään hyvin humoristisilta.
Huumorista
Dr Annette Goodheart, jo edesmennyt yhdysvaltalainen nauruterapian ja nauruvalmennuksen uranuurtaja sekä taidehistorian tuntija kertoi näkemyksenään huumorin olevan jotain sellaista, joka yllättäen paljastaa meille viehättävällä tavalla ihmisen tai elämän sellaisena kuin se on rinnan sen kanssa, mitä uskomme tai kuvittelemme sen olevan. Esimerkkinä Annette käytti Chaplinin Kultakuume-filmin kohtausta, jossa päähenkilö kattaa ruokapöytänsä "kaikkien käytössääntöjen mukaan" syödäkseen sitten aterianaan risan kengän.
Omasta kokemuksestani sanoisin esimerkiksi vitseihin liittyen, että minusta niiden huumori elää juuri siinä silmänräpäyksellisessä hetkessä, jolloin kuulijana yllättäen oivallan, että se suunta, johon mieleni vitsin kerronnan myötä johdattui, oli oma kuvitelmani, ja vitsin/tarinan "todellisuus" olikin aivan toinen. Tähän pieneen hetkeen sisältyy se kokemuksellinen "tyhjä oivaltava tila", josta nauru kirpoaa.
Naurun ja huumorin yhteys
Nauru ja huumori ovat silta todellisuuden ja kuvitelmamme välillä.